8. joulu, 2016

ENEMMÄN RUKOUSTA

Kyllä meidän pitäisi rukoilla enemmän. Enemmän pitäisi olla rukousta. Ilman rukousta ei tule siunausta jne. Tämänkaltaisia lausahduksia kuulee ajoittain seurakuntien keskuudessa. Hetkinen! Meidän pitäisi rukoilla enemmän. Enemmän. Mitä se enemmän oikeastaan tarkoittaa? Mitä sillä sanomisella pohjimmiltaan haetaan? Tarkoittaa se, että rukouksen pitäisi olla pitempi, nostokkaampi, kenties äänekkäämpi? Pitäisikö käyttää enemmän ”kaanaankieltä”? Pidettävä tiukemmin silmät kiinni? Itselleni herää tällaisessa tilanteessa kysymys, että mistä voit tietää kuinka paljon läheisesi käyttää aikaa rukoukseen? Jos sanomme meidän, niin sehän tarkoittaa niitä jotka seurassamme ovat. Seurakunnassa on helppoa olla äänekäs tunnin verran viikossa. Jää kuitenkin vielä 167 tuntia muuta aikaa. Ehkä enemmän rukousta tarkoittaa useampia rukouksen teemaan keskittyviä kokouksia? Voisiko se tarkoittaa myös enemmän rukouksen kautta tapahtuvia ihmeitä? Tiedän henkilöitä, jotka rukoilevat yökausia seurakuntansa ja läheistensä puolesta, kiittäen. Enemmän rukousta on laaja asia ja jota tarvitsee toisinaan hieman avata.

Aatu ja Lempi ovat seurakunnan vastuuhenkilöitä, oikeita rukoilijoita. Heidän luokseen tuli kerran poika, joka oli käyttänyt kaikki mahdolliset apukeinot jo moneen kertaan. Lääkäri, psykiatri, Cipralex, Gambina, jooga jne. Eikä elämä ollut poikaa muutenkaan hyvällä paiskannut. Vaikeaan masennukseen ja muihin vaivoihin oli löytynyt vain hetkittäisiä onnen tunteita. Poika muisti, kuinka eräs henkilö oli maininnut, että seurakunnasta löytyy apu Jumalalta. Niinpä poika raahautui pelokkaana mitään sanomattomin katsein ja pää painuksissa läheisen kirkon aulaan. Siellä Aatu ja Lempi ”sattuivatkin” olemaan vastuuvuorossa. Hetken rukoiltuaan he huomasivat, että mitään ei näyttänyt tapahtuvan. Aatu nykäisi Lempiä olkapäästä mennäkseen hieman sivummalle. Aatu totesi, että ehkä tähän tarvitaan enemmän ääntä ja meteliä. Lempi yhtyi ajatukseen, että kyllä, enemmän meteliä. Aatu mietti hetken katsoen Lempiä ja sanoi; eikun kyllä tämä taitaa tarvita pitempää rukousta. Lempi yhtyi taas ajatukseen; totta, pitempää rukoustahan tämä tarvitsee. Nyt Aatulla oli jo lievä naamahiki, kun tuhahti; ei sittenkään, tämä tarvitsee kaksinverroin enemmän meteliä, viistoista kertaa sekunnissa kiitosta ja pitääkö sinun aina olla samaa mieltä! Samassa he huomasivat olevan kahdestaan. Poika oli palannut vanhoille teilleen…

Näitä poikia sekä tyttöjä kulkee tässäkin kaupungissa päivä päivältä yhä enemmän.

Jeesus antoi meille muutaman tehtävän. ”Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen. Ja nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat: minun nimessäni he ajavat ulos riivaajia, puhuvat uusilla kielillä…he panevat kätensä sairasten päälle, ja ne tulevat terveiksi” (Matt. 16:15-18). Uskotko sinä sen? Tiedätkö, kun luit nuo edellä olleet Jeesuksen huulilta tulleet sanat, niin sinulla on nyt valtuutus toimia hänen nimessään. Tästä alkaa läsnäolo ja Jumalan muuttava voima! Tarjotaan Jeesuksen viitan liepeitä, johon voi tarttua vielä viimeisen kerran. Ja katso, nainen, joka oli sairastanut verenjuoksua kaksitoista vuotta, tuli takaapäin ja kosketti hänen vaippansa tupsua. Sillä hän sanoi itsekseen: "Jos vain saan koskettaa hänen vaippaansa, niin minä tulen terveeksi”. Silloin Jeesus kääntyi, näki hänet ja sanoi: "Tyttäreni, ole turvallisella mielellä; sinun uskosi on tehnyt sinut terveeksi". Ja sillä hetkellä nainen tuli terveeksi (Matt. 9:20-22).

Siunattua Joulunaikaa 

Sinua rohkaisten, Harri