14. helmi, 2021

YSTÄVÄNPÄIVÄNÄ 2021

Ystävänpäivän ajatuksia

 

Olemme tänään viettäneet ystävänpäivää. Mieleeni tuli erään venäläisen säveltäjän tekemä laulu – ystävän laulu. Kuuntelin kyseisen kappaleen juuri Tapani Pertun tulkitsemana hetki sitten. Kyseisessä laulussa ikäänkuin testataan ystävyyttä. Testipaikkoina toimivat mm meri ja tunturi. Nämä elementit eivät esiinny laulussa kauneimmissa muodoissaan, meri ei ole tyven ilta-auringon siivittämä näkymä eikä tunturi ole helppokulkuinen maasto. Päinvastoin meri myrskysi ja tunturilla loppuivat pitkospuut. Ja eräässä jakeessa mainitaan ajat ankarat. Lauluntekijä käskee ruikuttajat ja vierellä vaikeroijat viemään rantaan tai menemään menojaan.

 

Näinhän se on meidän elämässämme, silloin kun tuuli on myötäinen, aurinko paistaa ja bisnekset luistavat ei ”ystävistä” ole pulaa. Kuitenkin täytyy surulla todeta niin monen monen ihmisen elämästä – kenties myös hyvä lukijani sinunkin elämästäsi, että kun myrsky nousee ja kulku vaikeutuu onkin ihmisiä kaikonnut pois luotasi. Kenties vierestä löytyy sellainen henkilö, jota emme ole osanneet aurinkoisina päivinä noteerata, kenties hänen sanavarastossaan ei ole ollut imeliä sanoja, kenties hän on suorillakin sanoilla joskus ojentanut sinua onkin se todellinen aarre. Tai kenties joudumme toteamaan olevamme aivan yksin.

 

Raamattu, Jumalan sana kertoo eräästä inhimillisesti onnettomasta ihmisestä, josta voidaan sanoa hänen olleen totaalisen yksin saatikka, että hänellä olisi ollut ystäviä. Evankeliumi Johannes kertoo ihmisistä, jotka tungeksivat ja odottivat veden liikuttamista Bedestan lammikon äärellä. Uskottiin näet, että kun vesi oli kuohunut niin siinä oli parantava vaikutus. Herramme Jeesus oli tilanteen tasalla, Hän meni 38 vuotta sairastaneen miehen luo ja kysyi haluaako hän tulla terveeksi. Miehen vastaus oli hänen elämänsä toivottomuudesta kaikenkertova, ei hän vastannut suoraan kysymykseen vaan toi esille ne esteet, jotka estivät hänen kokemasta Bedestan lammikolla mahdollista tervehtymistä. Ensinnäkin tuli tilitys; ”minulla ei ole ketään, joka veisi minua lammikkoon” totaalinen, yksinäisen ihmisen tilitys. Sitten aina joku muu ehtii ensin.

 

Voimme miettiä omaa osaamme, olemmeko siinä omalla ”Betesdan lammikollamme” todeten omat konstimme olevan lopussa, ei enää ketään ihmistä ympärillä auttamassa. Kenties toteamme tämän ”levottoman pyrähdyksemme aikana kalmistoon” että aina joku muu ehtii ensin, hiihtokilpailuissa jäin hopealle, koulussa en saanut stipendiä, toinen ehti saada työpaikan nenäni edestä, toinen pääsi ulkomaan matkalle, toinen pääsi avioliittoon, toinen sai palkankorotuksen, toinen sai ylennyksen, toisella elämä näyttää olevan helpompaa jne…

 

Ei Jeesus alkanut pohtia tuon ihmisen ongelmien syitä, sanoi vain ota vuoteesi ja käy. Puhuttelevaa on ollut kun Jeesus sanoi opetuslapsiaan ystävikseen. Onneksi on Jeesus oli kerran erään kesäjuhlan teema, onneksi on Jeesus tänäkin päivänä, meidän ei tarvitse todeta ettei meillä ole ketään. Vaikka inhimillisesti näyttää tyhjältä ja hyljätyltä niin saamme luottaa siihen, että Jeesus vakuutti ”Joka minun tyköni tulee, sitä minä en heitä pois”. Ottakaamme tämä Sanan luotettava vakuutus vakaalla sydämmellä vastaan omaan elämäämme ja meillä on ystävä parhain. Tämän parhaan ystävämme kanssa ja voimassa saamme omassa elämässämme toteuttaa ystävyyden osoitusta tämän maailman tuulien kylmettämille sydämmille.

 

Olkoon tätäkin päivää seuraavat päivät ystävänpäiviä!

Sinua siunaten

otto